Lapsen näkemistä voi tarkkailla. Jos lapsi ei kiinnostu lähellä olevasta esineistä, se voi tarkoittaa sitä, että hän ei näe niitä. Näköaisti kehittyy osana silmä-käsi-keho -koordinaatiota. Kömpelyys voi kieliä heikosta silmien yhteistoiminnasta. Tällöin syvyyksien hahmottaminen on hankalampaa.
Hyvä näkö auttaa keskittymään tehtäviin. Jos koululainen ei näe taululle tarkasti, hän voi lakata seuraamasta opetusta. Lähinäön ongelmien oireita voivat taas olla silmien hierominen, päänsärky, kirjainten sekoittuminen, lukukohdan seuraaminen sormella sekä haluttomuus lukemiseen. Kesän jälkeen on myös hyvä tarkistaa, ettei kehys ole jäänyt pieneksi ja että linssien pinta on ehjä ja naarmuton. Käytössä olevat lasit ovat myös voineet jäädä voimakkuudeltaan heikoiksi. Optikko voi tehdä näöntutkimuksen ja tarvittaessa määrätä silmälasit yli 8-vuotiaille lapsille.
Lasten näkö ja näön oikea kehittyminen on tarkastettava jo pienenä (tehdään yleensä neuvolassa). Silmien tarkastus silmälääkärissä on tarpeellinen, jos huomaat silmien asennossa poikkeavuutta (karsastusta) tai lapsi ei ehkä erota pieniä esineitä tai yksityiskohtia.
Korjaamaton taittovirhe voi johtaa pysyvästi lapsen silmien heikkoon näöntarkkuuteen eli näkökyky ei pääse kehittymään normaaliksi, eikä sitä enää myöhemmällä iällä voida parantaa edes silmälaseilla!
Vastasyntyneillä on heikko lähinäkö, mutta ensimmäisenä vuotena näkö kehittyy normaaliksi. Näkemisen lisäksi kiinnostavaa on, miten lapsi ymmärtää näkemänsä. Aluksi lapsi näkee hahmoja, vasta myöhemmin hän alkaa tunnistamaan niitä. Seuraavaksi lapsi alkaa tunnistaa myös värejä. Lapsi opettelee kaiken aivan alusta, myös liikkeidensä suhteuttamisen näkemäänsä.
Silmälääkärin tulisi tutkia lapsen näkö viimeistään kolmevuotiaana. Tällöin voidaan vielä havaita ja hoitaa mahdollisia poikkeamia näköaistin kehittymisessä. Ennen koulun aloittamista ja myöhemmin kouluiässä lapsen näkö on syytä tutkia vuosittain.